tiistai 3. toukokuuta 2016

Long time, no see


 Hei taas, pitkästä aikaa. Olen tovin pyöritellyt päässäni blogin pariin palaamista, ja tättärää, tässä sitä taas ollaan. Pohjimmiltani taidan kuitenkin olla jonkin sortin raapustelija, jolla ei välttämättä ole mitään maata mullistavaa sanottavaa mutta jonka täytyy aina välillä päästä purkamaan ajatuksia päästään. Viime aikoina on tapahtunut niin paljon, olen itse muuttunut valtavasti, mutta oikeastaan vasta ihan hiljattain olen itse ymmärtänyt ja itselleni myöntänyt nämä omalla kohdalla tapahtuneet muutokset, ja mikä tärkeintä, hyväksynyt ne. Mutta palataan elämäni monimutkaisiin solmuihin myöhemmin. Tänään haluan aloittaa tämän blogin pariin palaamisen hieman rennommissa merkeissä.

Tiedättekö, mikä on intohimoni, ja mikä on tänään inspiroinut minua? Mahdollisia vastauksia on sen verran paljon etten tämän pitempää anna teidän arvuutella vaan hypätään päivän kuumaan puheenaiheeseen. Tee! Ihana, hyöryävä tee, kauniista kupista tarjottuna, ja parasta kaikista on se, kun sen saa valita käsittämättömän suuresta valikoimasta. Haistella kaikkea oman tovinsa ennen kuin päätyy johonkin. Minusta on ihanaa vierailla tee-ihmisten luona, ja päästä penkomaan jokaisen teevalikoimaa. Se on hauska tapa tehdä omia tulkintoja ja johtopäätöksiä ihmisestä, vaikka, älkää toki huolestuko, en minä teekokoelman pohjalta mitään vakavia tai lopullisia mielipiteitä muodosta. Se on vain yhtä hauskaa, kun päästä penkomaan vaikka toisen kenkäkokoelmaa.



Minulla on tänään ollut erityinen olo, mistä syystä halusin nautiskella yhden oman teekokoelmani aarteista, eli tämän pallon joka kuumassa vedessä puhkeaa kauniiksi kukaksi. Varsinaisen teen lisäksi olen myös erittäin suuri erilaisten yrttihaudukkeiden ystävä. Varsinaisesti näillä ei teen kanssa sen suurempaa eroa ole kuin että yrttihaudukkeissa ole ole kofeiinia, mutta tämä toimii oikeastaan aasinsiltana sille seikalle että minua on pitkään kiehtonut valmistaa itse teetä. Tai yrttihaudukkeita. Puhun tässä nyt kuitenkin kaikista juomista yleisesti vain teenä. Sisälläni asustaa pieni luonnonlapsi joka olisi erittäin mielissään päästessään ulos keräämään erilaisia kukkia ja yrttejä, kuivattamaan niitä ja valmistamaan omia rohtoja. Tähän väliin minun on kuitenkin myönnettävä että tietämykseni luonnon kasveista on melko pientä enkä koskaan ole kerännyt tai säilönyt mitään muutoin kuin koristemielessä, mutta tällä aikakaudella eläessä ainakin itse haaveilen ja unelmoin kovasti erilaisesta elämästä. Siitä, kun ihminen oli lähempänä luontoa. Toki nykypäivänä on paljon kaikkea mistä en luopuisi, mutta pienenä keittiönoitana hääriminen, yrittien keräily ja kasvattaminen kiehtoo minua valtavasti.

Inspiration picture

Koen käsitteen 'keittiönoita' joksikin sellaiseksi mihin pyrkiä, mitä tavoitella, sellaiseksi mikä on oikein. Minulle se tarkoittaa sitä, että keräät ja käytät luonnon antimia niin paljon mitä mahdollista ja kasvatat myös itse. Käsite on peräisin pakanauskonnoista, esimerkiksi wiccalaisuudessa tästä puhutaan paljon. Olen nuorempana ollut tästäkin erittäin kiinnostunut ja kiinnostus luontoon ja moniin muihin asioihin on minussa edelleen, vaikken täysin samoja uskomuksia jaakkaan niin että voisin itseäni wiccaksi kutsua. Mutta se ei minun kohdallani tarkoita sitä, ettenkö voisi poimia elämääni kiinnostavia oppeja, ajatuksia ja käytäntöjä vähän sieltä sun täältä ja muodostaa niistä oman, itselleni sopivan kokonaisuuden.

Toisaalta haaveilen paljon hyvinkin omavaraisesta maalaiselämästä jossakin luonnon helmassa, mutta todellisuudessa olen aivan liian kiireinen viettääkseni sellaista elämää. Ja kuten aikaisemminkin mainitsin, myös nykyajan mukavuudet, teknologia ja kaupunkielämän tarjoamat mahdollisuudet ovat sellaisia jotka haluan pitää lähellä. Siksi minun elämääni käykin paremmin kyökkinoitana hääriminen, yrttien kasvattelu ikkunalaudalla ja luonnonantimien säilöminen pikku purkkeihin. Niin, että elämässä on mukana palanen sitä jotakin vanhaa, joka muistuttaa mistä me ollaan lähtöisin. Ihminen ei ole luonnosta irrallinen kappale kuitenkaan.

Inspiration picture

Tee itsessään, teen valmistaminen, veden keittäminen, teen juontiin valmistautuminen, kaikki oheistuotteet mitä teehen vain on liitettävissä valmistamisesta nauttimiseen ja säilömisestä tarjoiluun, kaikki se merkitsee minulle rentoutumista ja nautintoa. Höyryävän kupin äärellä sinulla ei voi olla kiire minnekään sillä muuten poltat suusi. Hektistä elämää viettäessä teekupponen muistuttaa pysähtymään hetkeksi, edes niinkin pieneksi että kuppi teetä jäähtyy sen verran että voit nautiskellen juoda sen. Pieni pysähtyminen tekee hyvää niin ruumiille kuin mielellekin. Itse olen perusluonteeltani vähän tällainen malttamaton säntäilijä, joka haluaisi saada kaiken valmiiksi nyt heti ja ideoita juostaan toteuttamaan sillä sekunnilla, kun se mielessä on sillä asteella että asian eteen voi tehdä jo jotain. Asiasta riippuen tällainen aikailemattomuus voi olla hyväkin, saan paljon aikaan nopeasti ja se tuottaa minulle hyvää mieltä. Mutta joka kerta, kun rauhotun teekupin äärellä, huomaan myös miten tarvitsen sitä aikaa istua vaan alas ilman kiirettä ja ajatella asioita rauhassa loppuun asti. Ideat ja ajatukset ovat tämän jälkeen syvällisempiä ja parempia mikä vaikuttaa tottakai myös lopputulokseen. Mielestäni jokainen tarvitsisi päivässä hieman omaa aikaa teekupposen ääressä nautiskellen, katsellen höyryn kohoamista juomasta ja vain rentoutuvan.



Näihin tunnelmiin,

XOXO, Yoana

2 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin! Mä haaveilen myös keittiönoituudesta :) Isoista, notkuvista hyllyistä, jotka olis täynnä lasipulloja ja -purkkeja, joissa yrttejä, öljyjä, teetä jne... Valitettavasti sellaseen ei meidän keittiössä oo tilaa :P Mutta siankärsämötee on tosi hyvää, ja lievittää esim. ruuansulatusvaivoja. Juon sitä aina kun on vatsa kipeä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hauska huomata että täällä on vielä vanhoja lukijoita kuulolla ^__^ Valmistatko muuten itse tuon siankärsämöteen? Harvoin itse kärsin vatsakivusta mutta täytyy muistaa tuo jos sellainen joskus iskee!

      Poista